Puhdas vesi on kallein aarteemme 

Asun muutaman kilometrin kaistaleella kahden merkittävän järven välissä. Toisella puolella Vääksyn kanavaa on Suomen pisin järvi Päijänne ja toisella puolella on historiastaan, mutta myös viime vuosikymmenien kunnianhimoisesta kunnostustyöstään tunnettu Vesijärvi. Kesäisin olemme viettäneet aikaa lukuisia kertoja Pyhtään Kaunissaaressa ja Raaseporin rannikolla Itämerellä mieheni juurilla. Vesistöt ovat osa sielunmaisemaani. 

 

Vesijärven tarina on innostava, sillä siinä epätoivo muuttui unelmaksi kirkkaasta tulevaisuudesta. Aktiivisella tutkimuksella ja elinkeinoelämän, kuntien sekä vapaaehtoisten voimalla järvi saatiin pelastettua. Yhteistyössä on voimaa. Vesijärven tarina on saanut minut ymmärtämään Itämeren tarpeita entistäkin paremmin. Olen myös oppinut, että vaikuttavaan tekemiseen tulee sitouttaa toimijoita laajasti kuntia ja yrityksiä myöten.  

 

Ympäristöministeriön vuonna 2023 tekemän kyselyn mukaan 74 prosenttia suomalaisista oli huolissaan tai erittäin huolissaan Itämeren tilasta. Järvi- ja jokivesien tilasta on huolissaan tai erittäin huolissaan 45 prosenttia vastaajista. Minulle puhtaat vedet täällä tuhansien järvien maassa ovat osa identiteettiäni. Näin myös yhdeksän kymmenestä koki ja lähes yhtä moni suomalainen oli sitä mieltä, että puhtaat vedet ja Itämeri ovat tärkeitä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille, luonnolle sekä paikkakunnan ja alueen vetovoimalle. Huoli vesistä on siis jaettu ja yhteinen.  

  

Suomalaisten huolet ovat aiheellisia, vaikka toisaalta voidaan onneksi sanoa, että vesiensuojelu Suomessa on nykyisistä ongelmista huolimatta hyvä esimerkki ympäristötoimien onnistumisista. Itämeren osalta tilanne on erityisen vakava, vaikka tuloksia onkin saavutettu senkin osalta. Suojelu- ja hoitotyössä painopiste on jo vuosien ajan siirtynyt sisä- ja merivesien tilan parantamiseen ja vesistöjen luontaisen biotoopin palauttamiseen. Työ on hidasta, vaativaa ja edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä. On selvää, että vaikuttavat toimet vaativat tuekseen myös riittävän määrärahojen kohdentamisen ja sitä kautta myös elinkeinoelämän omistautumista yhteiseen työhön. 

  

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on paljon hyviä kirjauksia koskien Suomen vesistöjä ja erityisesti haavoittuvaa Saaristomerta. Orpon hallitus jatkaa viisaasti edellisen hallituksen työtä Saaristomeri-ohjelman toimeenpanossa. Saaristomeri-ohjelman tavoitteena on vähentää Saaristomeren valuma-alueen maatalouskuormitusta siten, että alue saadaan pois Itämeren suojelukomission (HELCOM) hot spot -listalta (kuormituslähteiden listalta) viimeistään hallituskauden loppuun mennessä. 

  

Keskeinen työ liittyy ravinnekierron parantamiseen erityisesti fosforin osalta. Tämä edellyttää muun muassa maaperän pidätyskyvyn parantamista ja toisaalta myös tehokasta ravinteiden poistoa vesistöistä. Ei saa unohtaa, että käytännön toimenpiteistä vastaavat suomalaiset viljelijät. Siksi olennaista on luoda kannusteet hyvään agroekologiaan ja hyvinvoivaan maaperään esimerkiksi oikeanlaisella viljely- ja laidunkierrolla ja kasvipeitteisyyttä lisäämällä. Viljelijöillä tulee olla mahdollisuus valita itselleen sopivin vaihtoehto esimerkiksi maanparannusaineiden hyödyntämisen osalta. 

  

Ravinteita päätyy vesistöihin maatalouden lisäksi myös muuta kautta. Kuntien hulevesien käsittelyä on parannettava siten, ettei käsittelemätöntä jätevettä päätyisi vesistöihin. Esimerkiksi Helsingin kaupungin harjoittama lumen kippaaminen mereen on saatava loppumaan. Kansainvälistä yhteistyötä ja vaikuttamista tarvitaan, jotta muun muassa alusten erilaisten jätteiden purku mereen saataisiin kuriin. Orpon hallituksen lupauksen mukaisesti Suomi voi kieltää tämä omilla aluevesillään. Myös Haminaan investoidaan 500 miljoonan euron arvoista ja odotettua akkumateriaalitehdasta, jolle myönnetty ympäristölupa kuitenkin mahdollistaa sulfaattipäästöjen laskemisen Itämereen. On aiheellista kysyä, ollaanko tätä erittäin kannatettavaa vihreän siirtymän investointia toteuttamassa Itämeren hyvinvoinnin hinnalla aikana, jolloin myös ympäristön kannalta toimiva tekniikka olisi saatavilla? Virheisiin tämän kokoluokan asioissa ei ole varaa.  

  

Itämerentilan parantamisessa saattaa välillä unohtua, mikä merkitys sisävesillä on välillisesti myös Itämerelle. Purot ynnä muut virtavedet kuljettavat ravinteita pitkienkin matkojen päästä järviin ja lopulta mereen. Pienvesistöjen ekosysteemien ennallistamisesta tulee myös huolehtia esimerkiksi riittävällä rahoituksella nyt leikkauslistalta löytyvään HELMI-suojeluohjelmaan. 

  

Orpon hallituksen osalta huolta herättää määrärahojen väheneminen muiden vesistöjen kuin Saaristomeren osalta. Eivätkö muu Itämeri ja muut Suomen vesistöt ole yhtä tärkeitä? Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee.