Uusi kausi ja uudet kuviot. Vaikka puolueeni hävisi vaalit ja vetäytyi oppositioon, niin aloitin toisen vaalikauteni kansanedustajana maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtajana. Tehtävä on minulle enemmän kuin mieleinen. Vaalit voittaneet puolueet ovat tarjonneet lupauksia, joita tulee lunastaa pian julkaistavassa hallitusohjelmassa. Vasta sitten pääsemme tekemään yhdessä muutosta.
Erityisen huolissani olen maatalouden tulevaisuuden näkymistä ja Euroopan parlamentin Suomen edustajien sekoilusta. Maatalouspolitiikka tarvitsee nopeasti järjestäytyneen hallituksen selkänojan ja riittävät resurssit. Maa- ja metsätalouden kannalta jokainen päivä ilman täysin valtuuksin toimivaa ministeriä on liikaa. Tuotantokustannukset ovat nousseet, sukupolvenvaihdokset seisovat ja pakollisia investointeja ei tehdä. Moni suomalainen tuottaja odottaa uuden hallituksen linjauksia.
Syypää maatalouden vaikeuksiin juuri nyt on uunituore metsäkatoasetus, jonka Euroopan unioni hyväksyi toissaviikolla. Toukokuussa voiman tuleva asetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, toisin kuin direktiivi. Asetus on inflaation ja sodan runtelemalle maataloudelle katastrofi ja sen tuhoisat tulkinnat tulee siksi estää. Suomessa tulee pelätä ennemmin nälkää kuin metsäkatoa. Yksikään maatila ei saa joutua vaikeuksiin.
Asetus pyrkii estämään EU:n alueella myytävät tuotteet, joiden valmistuksessa on aiheutunut metsäkatoa. Uusien maatalouden tuotantorakennusten tai peltojen tieltä ei enää saisi kaataa puita. Asetuksen seurauksena maa- ja metsätalousministeriö on kehottanut lykkäämään maatalouden investointeja, kunnes kansallinen tulkinta on selvä. Huolena on, että EU-tuen turvin rakennetussa navetassa tuotettu ruoka ei olisikaan kohta myyntikelpoista, jos sen alta on jouduttu kaatamaan puita.
Metsien tuhoutuminen on toki ongelma esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta Suomen oloissa asetus tuntuu aprillipilalta. Olemme Euroopan metsäisin maa, johon ei rakenneta lisää kaatamatta puita. Herää myös kysymys, että miksi se ei ole metsäkatoa, että puita hakataan tuulimyllyjen ja siirtolinjojen vuoksi? Tai miksi EU ei ole kiinnostunut Keski-Euroopan metsäpaloriskistä, joka tuhoaa valtavia hiilivarastoja?
On hyvä, että metsiä suojellaan ja luontoa varjellaan. On väärin, jos uhriksi päätyy suomalainen maanviljelijä, joka tuottaa maailman puhtainta ruokaa. Siinä ei kukaan voita. Ei varsinkaan EU, jonka uskottavuus kansalaisten silmissä kärsii. Komission maaseutuvihamielisyys pakottaa Suomen mielestäni hakemaan yhä tiukempaa EU-linjaa. Toisaalta nyt kun olemme Naton jäseniä, meillä on luonteva tilaisuus määritellä huomattavasti kriittisemmin kansallinen suhtautumisemme Euroopan unioniin ja sen vaatimuksiin.
On vastoin Suomen perustuslakia, että asetuksessa edes yritetään soveltaa taannehtivaa lainsäädäntöä. Tuottajan ei pidä osata ennustaa, mitä EU tulevaisuudessa päättää. Lisäksi EU ei voi kävellä Suomen perustuslain ja johdonmukaisen politiikan vaatimuksen ylitse. Siksi on sanottava ei metsäkatoasetuksen tuhoisille kansallisille tulkinnoille.
Kirjoitus on julkaistu Itä-Hämeesssa 7.5.2023.