Metsät ovat aarteemme, vihreä kultaa. Aarre, josta olemme huolehtineet koko historiamme. Metsät ovat hiilinielumme, henkireikä keskellä kiireen, ylisukupolvisuuden ilmentymä, osa talouttamme ja suomalainen sielunmaisema. Tästä vihreästä aarteestamme on pidettävä siis myös tulevaisuudessakin huolta.
Metsät ovat keskiössä myös luonnon monimuotoisuuden edistämisessä sekä tärkeä hiilinielu. Luonnon monimuotoisuuden tai hiilinielujen edistämisessä tärkeintä ei ole metsien koskemattomuus. Metsää hoitamalla ja mahdollistamalla moni-ikäinen puusto, metsän lajit kiittävät. Suomalaisten metsien potentiaali jää käyttämättä, mikäli museoimme kaikki metsämme.
Hetki sitten Euroopan parlamentissa äänestettiin ennallistamisasetuksen puolesta. Tavoite luonnon monimuotoisuuden edistämisestä on kannatettava, mutta toimenpiteiden ja tavoitteiden sanelu metsäpolitiikassa ei kuulu Brysselin toimivaltaan. Ennallistamisasetus kohtelee jäsenmaita eriarvoisesti ja sosialisoi kansallista omaisuuttamme. Hallitus voi kuitenkin vielä EU:n neuvostossa ajaa Suomen etua ja edistää kansallisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamista.
Suomi on kautta historian onnistunut hoitamaan omat metsänsä, ettei vuotuiset hakkuut eivät ole ylittäneet metsien kasvua. Suomessa puuston tilavuus metsämaalla on puolitoista kertaistunut kuluneen 40 vuoden aikana eli suomalaiset metsänomistajat ovat tehneet hyvää työtä kasvattaessaan hiilinieluja ja vahvistaessaan metsien monimuotoisuutta. Suomi on myös kasvattanut lahopuiden määrää ja päättänyt joka hallituskausi uusista suojelualueista.
Kansallisesti Suomessakin voitaisiin tehdä lisää monimuotoisuuden edistämiseksi. Suomessa metsänomistajat ovat tutkimuksen mukaan halukkaita vaalimaan luontoarvoja omissa talousmetsissään. Tämä on näkynyt esimerkiksi kiinnostuksesta Metso-ohjelmaan. Metso-ohjelma on yksi hyvä esimerkki, kuinka kansallisesti voidaan entisestään edistää luonnon monimuotoisuutta.
Monimuotoisuustyön arviointia ja vaikutuksia voisi parantaa mittausteknologiaan investoimalla. Mittausteknologia mahdollistaisi esimerkiksi tarkkoja havaintoja puun rakenteellisen vaihtelevuuden määrästä ja riittävistä suojavyöhykkeistä. Tällaista teknologian investointeihin voitaisiin tarjota tukea, toisi kansallisesti lisää vaikuttavuutta monimuotoisuuden arviointiin. Mittausteknologia voisi auttaa myös metsätuhojen estämisessä.
Suomessa metsänomistajilla on paras tieto metsänhoidosta, ja metsäkeskukset ovat tehneet tärkeää työtä metsänhoidon neuvonnan osalta. Olen huolissani kuitenkin hallituksen merkittävistä leikkauksista, jotka kohdistuvat metsäkeskuksiin. Niiden seurauksena metsän omistajien tuki vähenee ja se antaa EU:lle perusteita yhä tiukempaan kyttäykseen.
Me suomalaiset osaamme huolehtia tästä aarteestamme, myös tulevaisuudessa.
Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 10.3.