Evoa tulee kehittää metsästystä ja metsätaloutta kunnioittaen 

Hämeen sanomat ja Etelä-Suomen sanomat uutisoivat 15.3. ympäristöministeri Emma Karin vierailusta Hämeenlinnassa ja pian sen jälkeen kysyivät Hämeen kansanedustajien kantoja Evon kansallispuistohankkeeseen. Koska kannastani julkaistiin vain lause, näen tarpeellisena avata ajatteluani laajemmin.  

  

Kannatan Evon kehittämistä kansallispuiston sijaan retkeilyalueena. Retkeilyalueiden ehdoton vahvuus on niiden monipuolisuus. Tarvitsemme Suomessa alueita, joissa metsien monet mahdollisuudet suojelusta metsätalouteen ja riistanhoidosta virkistyskäyttöön yhdistyvät. Evoa tulee kehittää metsästystä ja metsätaloutta kunnioittaen. Olen tehnyt aiheesta myös useamman kirjallisen kysymyksen Eduskunnassa ja osallistunut aktiivisesti asian ympärillä käytyyn keskusteluun.  

  

Minulla on ympäristöministeri Emma Karin kanssa eri käsitys siitä, saako kansallispuistossa metsästää. On huomioitava, että Evo on Etelä-Suomen suurin lupametsästysalue, jolla metsästää myös merkittävä määrä ulkopaikkakuntalaisia. Ympäristöministerin viittaama Sallan kansallispuiston malli ei siis ole omaksuttavissa Evolle, vaan puisto rajoittaisi alueen riistanhoitoa merkittävästi.  

  

Ukrainan sodan myötä huoleni myös energian saatavuudesta kasvoi. Suomen huoltovarmuutta ei tulisi missään nimessä heikentää näin haavoittuvassa tilanteessa talousmetsää vähentämällä. Lämmitykseen käytettävästä metsähakkeestamme lähes puolet on tuotu Venäjältä. Tässä muuttuneessa turvallisuusympäristössä tuontia tulee korvata nopeassa aikataulussa kotimaisella hakkeella ja turpeella. Mikäli metsien ensiharvennusrästit saataisiin liikkeelle, riittäisi se korvaamaan suurimman osan tarpeesta. Mikäli epäonnistumme kotimaisten polttoaineiden lisäämisessä, on ainut vaihtoehtoulkomaisen kaasun ja öljyn tuonnin lisääminen. 

  

Suhtaudun esitettyyn Evon tiede- ja tutkimustoiminnan lisäämiseen innostuneesti. Kun ilmaston lämpenemisen myötä metsätuhojen riski kasvaa, korostuu hyvän metsänhoidon merkitys. Laadukasta metsäntutkimusta tarvitaan myös metsänomistajien turvaksi. 

 

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomiss 25-3-2022.