Uskonto osana yhteiskuntaa

Puheenvuoroni USKOT-foorumin seminaarissa Helsingin keskuskirjasto Oodissa 2.2.2022

 

Hyvät kuulijat,

Haluan lämpimästi kiittää kutsusta osallistua tänään USKOT-foorumin keskustelutilaisuuteen puhumaan uskontojen roolista pandemian selittäjinä ja tuoda osaltani Eduskunnan ja päätöksentekijän näkökulmaa. 

Olen lainsäätäjänä sivistys ja perustuslakivaliokunnassa huomannut, kuinka tärkeää on uskontokuntien ja eduskunnan välinen vuoropuhelu. Vaikka esimerkiksi juuri saapumassa kirkollislaissa tulee olemaan minun allekirjoitukseni, itse sisältö on Uskontokunnan kynästä.

Tähän alkuun muutama nosto ajankohtaisista poliittisista teemoista eduskunnassa.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeä teema on viime vuosina ollut lapsiperheköyhyyden ehkäisy, jonka parissa olen tehnyt työtä aktiivisesti. Tämän haastavan ongelman parissa näen seurakuntien ja muiden yhteisöjen roolin merkittävänä. Olen omalta osaltani ollut vakiinnuttamassa yhden oven taktiikalla toimivien perhekeskusten toimintaa kunnissa. Olen halunnut pitää huolen siitä, että lapsi- ja perhepalveluista puhuttaessa emme unohda kolmannen sektorin tai seurakuntien tekemää tärkeää työtä. Kotikuntani Asikkalan perhekeskus Ilo on hyvä esimerkki siitä, kuinka saman katon alla toimii niin neuvola, 4H- toiminta kuin seurakunnan perhetoiminta.  Nämä hyvät käytänteet on syytä ottaa käyttöön laajemminkin. Julkiset palvelut ja uskontokunnat sopivat hyvin saman katon alle. 

Toisena asiana haluan nostaa esille vastikään perustuslakivaliokunnassa käsittelemämme kirkkoasian. Kyseessä on aika-ajoin vilkkaanakin käynyt keskustelu uskonnollisten tilojen käytöstä koulujen juhlatiloina. Perustuslakivaliokunta linjasi joulukuussa, että koulun joulujuhlan ja kevätjuhlan voi järjestää kirkossa. Linjasimme, että koulun juhlan järjestäminen kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista, jonka vuoksi kaikkien oppilaiden osallistuminen juhlaan on mahdollista. Kirkkotilan tai muun uskonnollisen tilan käyttö juhlan järjestämisessä ei ole perustuslain vastaista. Tämä täydentää hyvin vuonna 2014 annettua tulkintaa siitä, että esimerkiksi suvivirsi ei tee koulun kevätjuhlasta vielä uskonnon harjoittamista. Julkinen keskustelu on vienyt meitä väärään suuntaan kirkon, muiden uskontokuntien ja yhteiskunnan luontevien suhteiden kannalta.

Hyvät kuulijat,

Uskonnolla on merkittävä paikka kriiseissä. ihmiset kääntyvät hyvin usein uskonnon puoleen kriisiytyneissä kohdissa elämäänsä. Näin todistaa esimerkiksi Evankelis-luterilaisen kirkon alla toimiva Kirkon tutkimuskeskus selvityksessään vuonna 2020. Tämä uskontoon turvautuminen heijastuu myös yhteiskunnalliselle tasolle: oli kyseessä sitten sota, pandemia tai muutoin haastava aika, niin uskonnon rooli ja merkitys lisääntyvät selvästi.

Arvokkainta uskontokuntien työtä on minusta se työ, joka tekee monista ihmisestä kokonaisen, mutta jota ei osata vaatia. Juuri ne ihmiset jäävät helposti myös julkisten palveluiden ulkopuolelle.

Haluan kiittää siitä, että yhteisönne ovat panostaneet merkittävästi avun antamiseen heikoimmassa asemassa oleville ihmisille sekä antaneet ennen kaikkea ihmisille toivoa poikkeuksellisen ja pelottavaltakin tuntuvan ajan keskellä. Uskonyhteisöillä on ollut kautta historian merkittävä rooli yhteiskunnassa heikompien auttajina. Ja kuten me tiedämme Koronakriisi on lisännyt ihmisten välistä eriarvoisuutta sekä pahoinvointia. Esimerkiksi monet ikäiseni ovat kuvailleet, että he eivät ole kokeneet pelkoa koskaan aikaisemmin. Aluksi pelkoa ruoan riittämisestä, sitten pelkoa omasta ja läheisten terveydestä ja heti perään toimeentulosta. Monet ihmiset jäivät koronan keskellä yksin.

Hyvät kuulijat, 

On selvää, että uskonyhteisöillä on ollut yhteiskunnan kriisinkestävyydenkin kannalta tärkeä rooli pandemian aikana. Olette omalta osaltanne vedonneet yhteisöjenne jäseniin, että he noudattaisivat viranomaisten antamia suosituksia ja toimisivat vastuullisesti lähimmäisiä kohtaan – silloinkin, kun siihen ei ole ollut lakisääteistä velvoitetta.

Globaalit ja paikalliset kulkutaudit ovat aina saaneet ihmiset etsimään aihetta koskevaa tietoa ja jakamaan sitä. Yhteisön ja yhteistyön merkitys korostuu silloin, kun tiedontarve on suuri ja ihmiset joutuvat toimimaan puutteellisen informaation varassa. Monet kaipaavat tiedon lisäksi mahdollisuutta jakaa kokemuksia ja muodostaa käsityksiä yhdessä muiden kanssa. Samalla jokaisen on pohdittava, mitkä tietolähteet ovat luotettavia. 

Muun muassa rokotuksiin liittyvässä keskustelussa leviävät maailmanlaajuisesti mitä moninaisimmat uskontoon kytketyt tulkinnat. Siksi kirkolla ja uskonnollisilla yhteisöillä on osana yhteiskuntaa tärkeä rooli huolehtia siitä, että niiden piirissä leviävät tulkinnat perustuvat oikeaan tietoon. 

Meillä Suomessa sekä poliittinen että sosiaalinen luottamus yhteiskunnan eri toimijoihin on useiden mittausten mukaan kuitenkin perinteisesti korkealla tasolla.  Silti esimerkiksi rokotekriittisen liikehdinnän ytimessä on usein epäluottamus. Tätä epäluottamusta emme me poliitikot tai viranomaiset pysty yksin purkamaan. Siksi on tärkeää, että myös uskonnolliset yhteisöt ovat rakentamassa luottamusta muuttuvaan ympäristöön, oli kyse sitten niin rokotteista, tekniikasta kuin toimintatavoista.

Uskoisin tämän roolin olevan kirkolle ja muille uskonyhteisölle luonteva, sillä olihan kirkolla Suomessa merkittävä rooli viime vuosituhannella myös esimerkiksi lukutaidon opettamisessa.

Kyse on myös laajemmasta ilmiöstä, jonka yhtenä huipentumana voimme pitää reilun vuoden takaisen Capitolin valtauksen Yhdysvalloissa. Se on surullinen esimerkki siitä, miten tahallisella väärän tiedon ja valheen levittämisellä voidaan saada aikana. Myös Eduskunnan vastikään hyväksymä Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko nostaa esiin yhteiskunnallisen keskustelun tarkoitushakuisen vääristelyn turvallisuusuhkana. Tämä ilmiö ja siihen puuttuminen on meidän kaikkien otettava vakavasti. Se on jopa sodankäynnin väline.

Hyvät kuulijat,

Koronaepidemian aikana keskustelu perusoikeuksista, niiden turvaamisesta ja rajoittamisesta, on ollut esillä aiempaa enemmän. Tämä on konkretisoitunut myös itselleni, kun olen istunut perustuslakivaliokunnassa. Keskustelu perusoikeuksista osoittaa, miten perustavanlaatuinen keskinäinen yhteys ja toisiaan vahvistava luonne oikeusvaltiolla, demokratialla ja perusoikeuksilla on.

Perusoikeuksien rinnalla on myös keskusteltu uskonnonvapaudesta. Miten voimme turvata jokaisen oikeuden uskonnonharjoittamiseen myös poikkeusaikojen keskellä.  Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynyt avointa keskustelua uskonnollisten yhteisöjen kanssa pandemia-aikana. Keskustelujen perusteella ministeriössä on esimerkiksi katsottu, että kirkkoja ja muita uskonnonharjoittamiseen tarkoitettuja tiloja ei ole uskonnonvapauden näkökulmasta mahdollista sulkea edes epidemian leviämisvaiheessa ja että mahdollisten liikkumisrajoitusten asettamisessa on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, että lapsi voidaan kastaa tai hautajaiset järjestää tällaisessakin tilanteessa.

Tätä hyvää vuoropuhelua on syytä jatkaa myös tulevaisuudessa. 

Hyvät kuulijat,

Tulevaisuuden tapahtumia on vaikea ennustaa, mutta pidän valtion ja uskonnollisten yhteisöjen avointa keskusteluyhteyttä tärkeänä. Se on voimavara näin kriisiaikana.

Uskonnot luovat uskoa tulevaisuuteen yksilön tasolla. Ilman uskontoja meillä olisi vähemmän inhimillisyyttä ja halua yhteisymmärrykseen.

 

Kiitos!