Maalaisuus on taas muodissa – valokuitua, palveluita ja verotuloja 

Moni pienempi kunta tai kaupunki muuttuu jälleen sesonkisuurkaupungiksi. Liikehdintä kaupungeista maaseudulle näkyi tänä vuonna odotettua aikaisemmin myös itähämäläisessä katukuvassa, kun kaupoissa tapasi mökkiläisiä jo maaliskuussa. Vaikka suurin osa kesän tapahtumista on peruttu, ei mökkeilyssä näy hiipumisen merkkejä. Mökkikauppa on vilkastunut ja karavaanareiden joukossa on taas nuoria perheitä. 

 

Koronakevään myötä olemme oppineet arvostamaan väljyyttä ja sen tuomaa turvallisuutta. Monille suomalaisille se konkretisoituu maaseutuasumisen muodossa, joko vakituisesti tai vapaa-ajallaan. Muutama viikko sitten Yle uutisoi 34-vuotiaasta Aarnesta, joka muutti Helsingistä Liperiin oman hiilijalanjälkensä ja kalastuksen vuoksi. Se on yksi esimerkki nuoren sukupolven valinnoista. Monikuntalaisuus ei ole myöskään pelkkää paikkakuntashoppailua, sillä esimerkiksi joka neljäs lapsi elää kahdessa osoitteessa vanhempien eron myötä. Väitän, että jokaisella suomalaisella on jonkinlainen säännöllinen arjen kosketus useampaan paikkaan oman ja läheisten elämän kautta. 

 

Korona-aikaan digiloikka etätöihin ja etäopetukseen teki työstä ja koulunkäynnistä monelle paikkariippumatonta.  Hallituksen kokoaman tiedepaneelin mukaan koronan vuoksi tapahtuneella siirtymisellä etätyöhön on todennäköisesti pitkäaikaisia ja perustavia vaikutuksia työelämän pelisääntöihin ja toivottavasti myös koulutukseen. Etätyö tehostaa ajankäyttöä, kun työmatkoihin ei kulu aikaa. Järjestely helpottaa myös työn ja muun elämän yhteensovittamista. Hallitus valmistelee syyskuun budjettiriiheen kokonaisuuden, jolla edistetään digiä ja laajakaistoja. Olen lähettänyt terveisiä, että valokuitu on saatava koko Suomeen monikuntalaisuuden mahdollistamiseksi. Pelkkä markkinavetoinen malli ei riitä. 

 

Maaseudun vetovoima menee hyvään suuntaan. Tuoreesta Maaseutubarometristä käy ilmi, että maaseutuun yhdistetään mielikuva ympäristöystävällisestä elämäntavasta. Maaseutu nähdään hyvän elämän paikkana myös nuorten kaupunkilaisten silmin. Heistä joka viides toivoisi vakituiseksi asuinpaikakseen maaseudun ja vajaa puolet näkee omistavansa kymmenen vuoden kuluessa vapaa-ajan asunnon maaseudulla. Puhtaan ruoan ja energian arvostus on kasvanut ja luonnon vaikutus mielenterveyteen tiedostetaan paremmin. Kiinnostus lähiruokaan kasvoi koronan jälkimainingeissa ja maaseudun tilamyyntikohteet houkuttelevat nyt matkailijoita. Mökkiläisten mukanaan tuoma elämä ja tulot ovat monelle pelastus. 

 

Useat mökkiläiset ovat aidosti kiinnostuneita kakkoskuntansa asioista. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana olen tervehtinyt ilolla kesäkuntalaisten toiveita kunnan kehittämisestä. Haluja vaikuttamiseen olisi selvästi laajemmin, kun laki antaa myöten. Useamman kotikunnan äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen liittyvien oikeuksien esteiden purkamista tulisi selvittää lisää. Sysmän e-kuntalaisuus on askel eteenpäin. Myös verotuksen jakaminen esimerkiksi kahden kunnan kesken tulisi mahdollistaa.  

 

Monille monipaikkaisuus konkretisoituu siinä, että tarvetta palveluille on useammalla eri paikkakunnalla. Olen aikaisemmin ottanut kantaa siihen, että sairaanhoitopiiri tulisi voida vaihtaa useammin kuin kerran vuodessa. Näen tämän vahvasti elinvoimakysymyksenä.  

 

Monipaikkaisuus on otettava huomioon lainsäädännön kehittämishankkeissa ja kunnan toiminnassa. Toivon, että tällä hallituskaudella jatketaan ministeri Vehviläisen viime kaudella aloittamaa työtä monikuntalaisuuden mahdollistamiseksi. Maalaisuus on taas muodissa ja se on hyvä asia. 

 

Kirjoitus on julkaistu Itä-Hämeessä 2.7.2020.