Kävin Ulkoministeriön vieraana Etiopiassa viikon kestäneellä matkalla ja tuona aikana todella havahduin veden merkitykseen. Palattuani Suomeen alettiin Jyväskylässä selvittää vesiyhtiön osuuden yksityistämistä. Vesihuollon yksityistämistä vastustava kansalaisaloite vaatii, että eduskunta ryhtyy valmistelemaan lakia, joka estäisi julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myymisen kaupallisille yksityisille toimijoille.
Suomen vesivarat eivät ole kaupan. Kyse on siitä, kenelle kuuluu maanpinnan alla olevien luonnonvarojen omistajuus. Vesihuolto on niin sanottu luonnollinen monopoli, koska olemassa olevan vedenjakeluverkon rinnalle ei ole taloudellisesti kannattavaa rakentaa kilpailevaa verkkoa. Vesihuollon yksityistäminen Suomessa johtaisi todennäköisesti kustannusten nousuun ja sillä olisi vaikutusta huoltovarmuuteemme. Tämän vuoksi vesihuoltotoimintojen omistus on pidettävä julkisen sektorin hallussa.
Keskustelussa on noussut esiin myös ulkomaisten tahojen mahdollisuus vallata Suomen vesivaroja. Onneksi Suomen lainsäädännössä vesi on jatkuvassa kierrossa, eikä sitä omista kukaan. Olen kuitenkin huolissani pohjavesien muutoksista. Päijänteen vedenkorkeus oli puoli vuotta sitten noin metrin keskimääräistä alempana vähäisistä sateisesta johtuen ja myös Vesijärvellä rantaviiva vetäytyi näkyvästi. Viimeksi Päijänteen vesi oli näin alhaalla vuonna 1947. Järvien matala vedenpinta hankaloittaa veneilyä ja kaivoista loppui vesi.
Toimiva vesihuolto on kriittinen palvelu jokaiselle Suomen asukkaalle. Se on edellytys elinkeinoille ja yhteiskunnan välttämättömille toiminnoille. Se on hyvän arjen yksi palanen. Häiriöttömät vesihuoltopalvelut ja riskien hallinta vaativat toimiakseen puuttumista alan haasteisiin. Niitä ovat mm. osaajien puute ja kuntien vähäiset resurssit, puutteelliset tiedot päätöksenteossa ja riittämätön varautuminen tulevaisuuden investointeihin. Monopoliaseman vuoksi maksujen tasoa ja palvelun laatua on myös valvottava. Vesihuollon järjestämisestä kullakin alueella vastaa kunta riippumatta vesilaitoksen omistuksesta.
Annan täyden tukeni maa- ja ministeri Jari Lepälle, joka on luvannut selvittää vesihuollon yksityisomistusta koskevaa sääntelyä kansallisen vesihuoltouudistuksen osana. Uudistuksen tavoitteena on turvata puhdas juomavesi jatkossakin kaikille suomalaisille ja viedä osaamistamme myös maailmalle. Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma valmistuu vuoden loppuun mennessä ja sen yhteydessä arvioidaan tarpeet säädösmuutoksille, yhteistyön tiivistämiselle, vesihuoltokentän rakenteen vahvistamiselle, koulutukselle, tutkimukselle sekä muille toimenpiteille.
En halua Caruna-ilmiön leviävän kaikkialle suomalaisiin julkisomisteisiin vesilaitoksiin. Sähkönjakelun yksityistäminen ei mennyt putkeen, kun Caruna kertoi vuonna 2016 nostavansa siirtohintoja 27 %. Luonnollisen monopolin myynnistä aiheutui tuolloin kustannusnousu, joka näkyi tavallisen ihmisen kukkarossa.
Joskus on tarpeen mennä kauas, jotta näkee lähelle. Ehkä vasta Etiopian karuissa oloissa todella tajusin, kuinka ylpeä olen suomalaisesta vedestä ja vesihuollosta. Veden merkitys Päijät-Hämeelle ja suomalaisille on ilmeinen. Se pitää meidät terveenä, liikkeessä ja energisenä. ”Vesi vanhin voitehista”, sitä sanotaan ansaitusti. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän tulee paitsi laittaa alan osaaminen ja vesihuoltoverkostot kuntoon, myös toimia suunnannäyttäjänä maailman vesiongelmissa. Tämä voidaan tehdä ennakoimalla ilmastonmuutoksen haasteet ja hyödyntämällä kiertotalouden ja uuden teknologian mahdollisuudet. Haasteiden parempi ennakointi luo parhaillaan myös uutta yrittäjyyttä.
Kirjoitus julkaistu Seutunelosissa 5.2.2020.