Vuoden valtuutettu: Puhe Euroopan Neuvoston demokratiapäivässä

Olen kiitollinen saadessani toivottaa hyvää demokratiapäivää koko Suomen kansalle. Tänään olemme Suomen tasapainon juurilla – nimittäin lähidemokratiaa juhlimassa. Kuntaliiton valitsemana vuoden valtuutettuna olen kiitollinen kunniasta jakaa tämä päivä kanssanne. Tiivistän 15 min esitykseni kolmeen kuntapolitiikan tulokulmaan: johtajan uuteen rooliin, tiimien empatiakykyyn sekä luottamuksen merkitykseen

VALTUUSTON LÄHIDEMOKRATIAROOLI

Mikä on kunnanvaltuuston rooli? Helsingin yliopiston professori Stefan Sjöblom kuvaa kuntien roolia 1800-luvulla sanoilla ”kansakunnan hautomo”, joka auttoi agraariyhteiskunnan maalaisväestöä mukaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Myöhemmin kunnanvaltuustoissa rakennettiin yhteistyötä repivän sisällissodan jälkeen ja lopulta kunnista tuli hyvinvointivaltion perusta.

Sjöblom kiinnitti huomiota siihen, että lakisääteisten tehtävien kasvaessa kuntien perinteinen rooli kansalaistoiminnan ja lähidemokratian vahvistajana on jäänyt taka-alalle. Katsoessani tätä ääripäihin repivää ajankuvaa on minun helppo olla professorin kanssa samaa mieltä siitä, että kuntien roolia yhteisöllisyyden edistäjänä on syytä vahvistaa taas päättäväisesti. On helppo ajatella, että kuntia tarvitaan. Kunnallispolitiikan paikalliset foorumit tarjoavat tilaisuuden kuunnella ja ymmärtää erilaisia näkökulmia yksipuolisen somekuplista huutelun sijaan. Poteroihin tuntuu olevan enemmän tunkua, kun sillanrakentajien tehtäviin. 

Jokainen tulkitsee valtuustojen roolia omalla tavallaan, enkä näe, että siihen on mitään yhtä oikeaa vastausta. Sellaisen huomion olen kuitenkin tehnyt, että kuntajohtajien eteen tulee joka päivä erittäin visaisia ongelmia ratkaistavaksi. Vaikkapa matala syntyvyys, alueiden eriytyminen ja sosiaalisesti kestävien ratkaisujen löytäminen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, muutamia ajankohtaisia teemoja mainitakseni. Samalla lisäämme vaatimuksia itsellemme: Osallisuuden kasvattaminen, ennakkovaikutusten arvioinnit, tehokas viestintä, poliittisia voittoja. 

Valtuuston tehtävä on luoda kinkkisten ja ristiriitaistenkin viestien keskellä yhteistä ymmärrystä, määritellä suuntaa ja priorisoida asioita niin, että rahat riittävät. Tehtävämme on luoda uutta ja etsiä mahdollisuuksia. Operatiivinen tehtävä tulee ilomielin jättää viranhaltijoille ja tällöin luottamuksen tässä välillä on toimittava. On kyettävä rakentamaan siltoja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välille. 

Kunnan kertomusta etsiessä tulee uskaltaa tehdä valintoja. Kunnan johtaminen on strategista työtä, jossa luottamusta tulee valaa yhteisin sopimuksin. Yksi tällainen sopimus on kuntastrategia, joka on meillä Asikkalassa johtamisen tärkein selkäranka. Tärkeintä on, että suunta on selvä ja porukka pelaa samaan maaliin, vaikka keinoista välillä erimielisyyttä olisikin. 

KUNTAJOHTAJAN TEHTÄVÄ

Entä mikä on valtuutetun tehtävä kunnassa? Oleellinen kysymys lienee tunnistaa se, onko valtuutetun rooli olla puolustamassa oman viiteryhmän asiaa vai ratkaista kuntalaisten ongelmia luovasti yhteistyössä muiden kanssa? Tähän piiloutuu nimittäin merkittävä ero – toinen rooli etsii dialogia ja toinen rooli välttää sitä.

Kantapään kautta olen saanut oppia, että vuosisadan mittaiset lukot ryhmittymien välillä eivät ole helppoja purettavia puheenjohtajana ilman valtuutettujen hyvää tahtoa. Esimerkiksi ensimmäisessä johtamassani kokouksessa esiin nousi brutaalilla tavalla sata vuotta vanha punaisten ja valkoisten vastakkainasettelu, joka varjostaa päätöksentekoamme edelleen. Aivan kuten täällä kirjastossa, valtuustossakin on monenlaisia ääniä, joista kuntien kertomukset syntyvät.

Ongelmanratkaisun ja päätöksenteon lisäksi keskeistä on se, millaista tarinaa kotipaikasta kerrotaan. Tarinoilla voidaan vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen, uskoa siihen, että pystymme yhdessä voittamaan haasteet – keksimme keinot houkutella yrityksiä ja työntekijöitä paikkakunnalle, huolehtia meille tärkeimmistä palveluista ja luoda toimivaa arkea kuntalaisille. Me kuntapäättäjät olemme näiden tarinoiden luojia ja joskus myös päähenkilöitä. Oma roolimme ja vastuullisuutemme kunnan imagosta on tunnistettava some-aikakautena. Meidän vastuullamme on huolehtia siitä, että kuullut kertomukset vahvistavat luottamusta päätöksentekoon.

Omasta kunnastani on todettava, että alun haasteista huolimatta alkutaipaleen yhteinen tarina löytyi. Sen tarina syntyi yhteisistä onnistumisista. Suomen liikkuvin kunta-tunnustus Urheilugaalassa, maakunnan elinvoimatilastojen kärkipaikka, useita onnistumisia ja nyt vuoden valtuutetun tunnustus. Yhteiset onnistumiset ruokkivat tulevaisuususkoa, yhteishenkeä ja yritteliäisyyttä ja saavat aikaan parhaimmillaan positiivisen kierteen. 

Nähdäkseni kunnanvaltuustolta ei ole riittävä suoritus, mikäli jäämme keskenämme jakamaan valtaa poteroihin. Pystymme parempaan vain tekemällä uudella tavalla töitä tiiminä ja poimimalla jokaisen vahvuudet käyttöön. Tiimi on enemmän kuin jäseniensä summa, jos sen jäsenet valitsevat kuunnella toisiaan. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy, vaikka pitäisi sanoa, että joukossa äly korostuu. Kuntapäätöksenteossa ei ole kyse enää vallan jaosta vaan yhteisistä oivalluksista ja onnistumisista.

Tunnistan, että kuntien tekemistä varjostaa vuosikymmeniä jatkunut turhautuminen aikaa vieviin prosesseihin sekä kokemus kuuroista korvista. Kuntalaisilla on huutava tarve tulla kuulluksi ja viranhaltijoilla aito tarve tehdä hyvää työtä. Olen kuitenkin päättänyt edistää positiivista kunta-ajattelua, koska uskon kuntien korvaamattoman tehtävään kansanvallan puolustajina. Uskon siihen erityisesti tässä ajassa, jossa demokratiaa ja meidän ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta tietoisesti yritetään murentaa. 

Toisaalta en ihmettele, että poterot kiinnostavat, sillä samalla tavalla ajattelevien joukoista huutelu on helpompaa ja nopeampaa kuin aidon dialogin käyminen. Työnsä hyvin hoitavan kuntapoliitikon tehtävä on käynyt mahdottomaksi jo aika päiviä sitten kuntien tehtävien ja seudullisen yhteistyön kasvaessa, ongelmien mutkistuessa sekä viestinnän kanavien ja nopeuden kasvaessa. Hyvin hoidetun luottamustehtävän työmäärä ylittää moneen kertaan vapaa-ajalle varatut tunnit ja syrjäyttää helposti perheen elämässä sivurooliin, ellei tajua suojella itseään (Esimerkiksi EVA-kulttuuri!). On oleellista kysyä, että kuka enää voi olla mukana nykyisessä mallissa riittävällä tavalla ja vieläpä työn ohessa? Saammeko ehdokkaiksi ja valtuustoon tällä mallilla riittävän monipuolisen osaajajoukon?

EMPATIA, AVAIN TIIMIÄLYN VALJASTAMISEKSI 

Johtamisesta ja demokratiasta puhuttaessa puhutaan usein vallasta, strategioista ja organisaatioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että päätöksiä eivät tee hallitukset ja valtuustot vaan ihmiset. Yhteiset päätökset eivät synny inttämällä vaan vuorovaikutuksen keinoin. 

Kun katson sosiaalisen median haittavaikutuksia – katkonaista viestintää ja väärinymmärryksiä, niin en ole ylpeä siitä, mihin suuntaan kunnan johtaminen on kehittynyt. 

Olen valinnut toisin. Kuntani johtamisessa en osallistu tietoisesti sosiaalisen median provosointiin enkä ala inttämään minulle heitettyihin herjoihin somessa tai sähköpostissa. Olen ottanut taakseni soittaa heille, jotka ovat pahoittanut mielensä ja kertovat sen perustellusti ja ensimmäistä kertaa. Kun saan minua moittivaa asiallista kriittistä sähköpostia, niin pyrin tapaamaan lähettäjän kasvotusten. Olen kokenut, että vaikeat asiat on helpompi hoitaa kasvotusten. Isommassa kuvassa olen varma, että onnistuakseen johtajan tulee kyetä kehittämään valtuutettujen empatiataitoja ja luoda mahdollisuuksia empatian kokemiseen erilaisten ihmisten kesken. 

Tälle maalaisjärkiselle väitteilleni löytyy myös mielenkiintoista tieteen selkänojaa. Aivotutkija Katri Saarikivi on tutkinut empatiaa ja aivotoimintaa. Yksi keskeinen havainto on, että kasvokkaisessa kohtaamisessa ihmisten pupillit synkronoituvat ja liikehdintä alkaa muistuttaa toistensa liikkeitä. Tämä mahdollistaa aivoille empatian kokemisen ja empatia taas auttaa tiimiälyn muodostumisessa. Samoin esimerkiksi samaan tahtiin keinutuolissa keinuminen herättää aivoja empatian etsintään. Katri on todennut mm. että, ”empatia ei ole tunne vaan taito. Empatia on keino ymmärtää toisia”. 

Siitähän paikallisessa päätöksenteossa on mitä suurimmassa määrin kyse. Täytyy koittaa sovittaa yhteen välillä ristiriitaisiakin toiveita ja intressejä. Kun katsot toista suoraan silmiin ja pyrit aidosti ymmärtämään hänen näkökulmansa ja hän sinun, niin yhdessä löydätte varmasti parempia ratkaisuja kuin jöröttämällä molemmat omassa poterossa. 

Tällä perusteella valtuustojen huoneet pitäisi järjestää niin, että pupillit voivat synkata ja kokeilu keinutuoleilla varustetusta kunnanhallituksen huoneesta olisi mielenkiintoinen. Yhtä kaikki, olen kokenut empatian etsimisen korvaamattomaksi kunnanvaltuuston johtajan arjessa. 

Esimerkki: Pidimme maanantaina palaveria kuntani peruskoulussa lapsille aloitetusta tunneäly-koulutuksesta ja säännöllisestä tunteiden mittauksesta. Tarkoitus on lisätä empatiaa, ennakoida ja johtaa kasvatustyötä tutkitun tiedon pohjalta. Olen valtavan innostunut tuosta aloittamastamme maailman mittakaavassa ainutlaatuisesta työstä ja huomaan pohtivani, että olisiko vastaavaa ennakointia mahdollista rakentaa kunnanvaltuuston työskentelyn tueksi? Aika näyttää. 

LUOTTAMUS, KAIKEN PERUSTA

Oletteko koskaan ajatellut, miksi kuntapäättäjiä kutsutaan luottamushenkilöiksi? Olet saanut äänestäjiltä luottamusta, joten ammenna siitä uskallusta. Ole siis rohkea ja jaa luottamusta ympärillesi. Korostin aiemmin korvaamatonta luottamusta kunnan tai kaupungin työntekijöihin, mutta lisäisin listaan myös kolmannen sektorin ja yritykset. Luottamus antaa mahdollisuuden keskustella vaikeistakin asioista sekä kokeilla uutta. Luottamuksen rakentaminen vaatii kykyä kuunnella, toimia johdonmukaisesti ja arvostaa muiden osaamista.

Elinkeinoelämä on kunnalle korostuvat tärkeä kumppani. Kunnan päätöksenteon rakenteet eivät taivu yritysten tarpeisiin, jonka vuoksi tarvitaan luottamusta niiden soveltamiseen ja rohkeutta uudistamiseen. Etsi aktiivisesti mahdollisuuksia, sillä yrittäjät ja kolmas sektori eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mene rohkeasti erilaisiin verkostoihin ja paikkoihin. Ammenna oppeja, tuo toimijoita yhteen ja kannusta eteenpäin, kun bongaat mahdollisuuden. Etsi kumppaneita ja yhteistyömahdollisuuksia myös oman kunnan ulkopuolelta, seudullisista ja kansainvälisistä verkostoista. 

MINÄ 

Minun maailmankuvani voi olla hetkessä syntynyt, sillä olen toiminut valtuutettuna vasta verrattain lyhyen aikaa ja verrattain pienessä kunnassa. En kuitenkaan pyytele sitä anteeksi, sillä huomaan kunnan hallinnon tarvitsevan myös kaltaisiani uudelleen ajattelijoita. Roolini kunnassa on ollut pienuuden vuoksi merkittävä, sillä olen käyttänyt valtaa niin valtuuston johdossa, elinkeinoyhtiön johdossa kuin esimerkiksi kuntastrategian vetämisessä. Olen kokenut tämän tehtävän mielekkääksi Aika on ajanut sen kunnan ohitse, jota usein valtuuston puheenjohtajan oppaissa muistellaan. 

Aloittaessani valtuuston puheenjohtajana olin alle 30-vuotias ja saman ikäluokan kollegoita minulla oli koko Suomessa vain viisi yli kolmestasadasta kunnasta. Johtaminen muutoksessa on opettanut nöyryyteen ja luovuuteen, joita pyrin osaltani antamaan takaisin. Olen saanut matkan varrella lukuisia henkilöitä rinnalleni kannustamaan ja auttamaan vaikeista tilanteista eteenpäin ja haluan kiittää teitä kaikkia lämpimästi avustanne. Lopuksi neuvo: Tarvitaan johtamisen hoksnokkaa siitä, mitkä asiat vaativat laajaa keskustelua ja mitkä ovat hiljaisia signaaleja. Sitä tietoa ei löydy oppikirjoja lukemalla vaan kysymällä ja kuuntelemalla laajasti erilaisia toimijoita.

Kiitos!