Tuonnille sääntöjä ja suomalainen ruoka arvoonsa

Hyvää suomalaisen ruoan päivää!

Viime viikkoina olen ollut vihainen sademetsien tuhoamisesta ja samalla Brasilialaisen lihapihvien tuonnin lisääntymisestä suomalaisten tupaan. Olemmeko unohtaneet, että suomalainen ruoka on maailman puhtainta? Arjessa ei myöskään muista aina ajatella Suomen huoltovarmuutta, jonka korvaamaton osa on kotimainen kilpailukykyinen ruoka.

Hallitusohjelma antaa selkänojan tilojen tulevaisuudelle lupaamalla sen, että nykytilasta ei tingitä. Meidän tulee pystyä kuitenkin vieläkin parempaan. On saatava kasvatettua tilallisen tuottoa niin, että ruisleivän hinnasta jää nykyistä isompi siivu varsinaisen työn tekijän toimeentuloksi. Luopuvan sukupolven tuki on saatava takaisin pian. Maatalouden yrittäjyyden kannattavuutta tulee vahvistaa, jotta investoinnit ja sukupolvenvaihdokset uskalletaan tehdä ajallaan.

Julkisissa keittiöissä tulee käyttää mahdollisimman pitkälle kotimaisia raaka-aineita. Kun vaadimme omalta tuotannoltamme tiukkoja sääntöjä esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin tai ympäristön osalta, on niitä edellytettävä myös verovaroin hankitulta ruualta. Tuotteiden alkuperä on tuotava selkeästi näkyviin kauppojen lisäksi myös julkisissa keittiöissä ja työpaikkaruokaloissa.

Suomessa on otolliset olosuhteet myös hiilineutraalin lihan tuottamiselle. Ilmastonmuutoksen torjunnasta tulee rakentaa suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta parantava vahvuus, ei lisäkustannuksia aiheuttava rasite. Keskeisiä toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi ovat peltojen hiilensidonta, biokaasun vallankumous ja uuden teknologian käyttöönotto. Näitä ei voi vyöryttää yksin viljelijän maksettavaksi. On pidettävä huolta siitä, että suomalainen ruoka on jatkossakin maailman parasta.